AINUTLAATUISET, ERINOMAISET, HYVÄT, NORMAALIT, HUONOT PELAAJAT

Bloomin taksonomia auttaa määrittelemään osaamisen tason.

Olin syksyllä 2013 alueellisessa valmennuskoulutuksessa.

Aiheena oli pelitapa ja pelikirja. Aihe oli mielenkiintoinen ja paikalla oli melkoinen määrä valmentajia. Keskustelua, omia kokemuksia  ja kysymyksiä asian tiimoilta oli kiitettävästi. Tilaisuuden jälkeen jäin miettimään keskusteluissa käytettyä termistöä ja taksonomiaa pelaajien osaamisen tasoista.

Pelaajien jaottelu heidän osaamisensa pohjalta tuntuu olevan joko kolmi portainen;kilpa-aktiivi-haastaja tai kaksitasoinen; hyvät ja huonot pelaajat. Kaksitasoista taksonomiaa olen kuullut pelaajien itsensäkin käyttävän. 

Yhtenä syynä taksonomoiden kirjavuuteen on yhtenäisen suomalaisen valmennusfilosofian ja käsitteiden kehitystilanne. 

Tuore ja osin keskeneräinen SPL:n nuorten valmennuslinja keskittyy enemmän kuvaamaan tekemistä ja sen organisoimista. Pelaajakohtaiset konkreettiset tavoite/vaatimustasot niitä kuvaavine osaamis-verbeineen puuttuvat linjasta kokonaan. 

Eli vanhemmat............ jos kuulette kentän laidalla jotain pelaajaa sanottavan huonoksi tai toista pelaajaa hyväksi - kyseessä on jalkapallo-osaamisen tasoa kuvaavan suomalaisen taksonomian kehittymättömyys. 

Pelaajien jalkapallossa tarvittavan osaamisten tasosta nuo sanat eivät juurikaan kerro.

Seuraavana pari sanaa Ahjon kentästä....